Erasmukselle

Tänään on aurinkoinen päivä. Eilenkin oli. Pelasimme lentopalloa suurella joukolla takapihalla ja pikniköimme. Kirjoitin myös ystävän Irlanti-ystäväkirjaan ja hyvästelin ihanan pariskunnan. Tänään hyvästelen valtaosan ystävistä ja huomenaamuna ne kaikista tärkeimmät, huonekaverit, joiden kanssa jaoimme kaiken tämän neljän kuukauden ajan. Kaikki hölmöilyt, herkut, juhlat, retket, aamukahvit ja epätoivonhetket. En varmaankaan pysty pidättelemään itkua, vaikka koettaisinkin lähteä viimeisen kerran ulos 20 Avignonilta ja Limerickistä, hymy huulilla ja onnellisena uudesta, erilaisesta kokemuksesta. Onnellisena, kyllä, hymy huulilla, myöhemmin.

Viimeinen viikko on vierähtänyt hurjan nopeasti. Koko ajan on jännittänyt alitajuisesti, jännittänyt kotiinpaluuta ja jännittänyt tätä päivää mikä on nyt tässä. Jännittänyt, saanko taas kaiken survottua takaisin matkalaukkuun (näyttää siltä ettei hyvältä näytä) ja sitä arkea, mikä tulee jälleen vastaan. Pitkin viikkoa Erasmus-joukko on vaeltanut paikasta toiseen nauttimaan toistensa seurasta vielä kun voivat, sillä vaikka tapaamme monet taas tulevaisuudessa, kokemus ei ole sama enää uudelleen - maisemat, ihmiset ja tämä yhteisöllisyys, mitä olemme saaneet kokea.

Huomenna, kello seitsemän aamulla, jätän taakseni neljän kuukauden ajan kotini, rakkaat ystäväni, keltaisen mukini, perässä jahtaavat sadekuurot, psykedeeliset kukkatapettini, lieden, jonka ainoa säätövaihtoehto on täysillä, ikivihreän Irlannin ja taas palan itseäni.

Kuva: https://winterlyrics.wordpress.com/2011/08/16/you-get-a-strange-feeling-when-youre-about-to-leave-a-place-like-youll-not-only-miss-the-people-you-love-but-youll-miss-the-person-you-are-at-this-time-and-way-ever-again/

Belfast state of mind

Vappu on ohi ja vikat vuokrat maksettu sekä Suomeen, että tänne Irlantiin. Tänään jäljellä 11 päivää ennen kotiinpaluupäivää. Vappua ei täällä sen kummemmin vietelty muutoin kuin suomalaisten toimesta. Miekin tein munkkeja ekaa kertaa ihan omin pikku kätösin pienen rasvapalon pelossa! Jäivät vähän keskeltä pehmoisiksi, mutta kyllähän nuo parempiin suihin upposivat. 

Otsikkoon palaten, kävimme viime viikolla vielä yhteisellä reissulla kämppisten (<3) kanssa Belfastissa, Pohjois-Irlannin pääkaupungissa. Belfast oli todella kiehtova kohde historiansa takia - siellä on ollut kaikenlaista vastakkainasettelua britti- ja irlantilaismielisten kesken 1960-luvulta aina vuosisadan loppuun asti. Vielä tänäkin päivänä siellä on alue, jolla tapahtuu satunnaista välienselvittelyä. Semmoinen alue, minne ei turistina mitä luultavammin kannattanut lähteä heilumaan. Wikipediasta löytyy mielenkiintoista asiaa tästä otsikolla Pohjois-Irlannin levottomuudet. 

Yövyimme Lagan Backpackers -hostellissa, jota pyörittivät pari nuorta yrittäjää. Siellä oli huhujen mukaan joka ilta jonkinnäköiset kekkerit, eikä meidän vierailupäivä ollut poikkeus. Mutta oikein hauskaa porukkaa, beerbongia ja loistavat kartanpiirtämisskillsit! Plussana englantilainen aamiainen, joka kuului hintaan. Mums slurps. 

Ensimmäisen päivän kiertelimme nähtävyyksiä ja itse kaupunkia. Lore pyörähti lisäksi Titanic-museossa, joka on rakennettu muistuttamaan itse aluksen keulaa. Me muut tyydyimme katselemaan ulkopuolelta, jonka jälkeen jatkoimme matkaa keskustan suuntaan. Titanic on siis rakennettu juurikin tuolla Belfastissa, telakka Harland & Wolffilla. Irlantilaiset tapaavatkin vitsailla, että he rakensivat aluksen ja ainoa asia, minkä britit saivat hyvin aikaan, oli sen upottaminen.

Toinen päivä olikin THE turismipäivä, kun lähdimme Paddy Wagonin mukana kohti Game of Thronesista tuttua Dark Hedges -metsää...

... pohjoisrannikkoa ... 

... ja Giant's Causewayta. Kansantarun mukaan nuo kivimuodostelmat ovat syntyneet, kun jätit rakensivat niistä itselleen reitin Skotlannin puolelle. Todellisuudessa ne ovat syntyneet vulkaanisen aktiivisuuden seurauksena. Meille sattui oikein aurinkoinen päivä ultimaattisia turistikuvia ja iloista mielentilaa ajatellen. Muiden matkaajien taktisessa kuvasta rajaamisessa olikin sitten tekemistä.

Muuten täällä päivät ovat koostuneet pitkälti yleisestä hengailusta (nyt alkaa olla jo liikaa vapaa-aikaa minun makuuni!), opiskelusta ja kuntosalista. Monet ovat sulkeutuneet joko kirjastoon tai koteihinsa raapustelemaan viimeisiä palautettavia tehtäviä. Siltikin viikkoon mahtuivat myös yhdet synttärijuhlat ja oikein söpö pieni lähipubi, jonka harmiksemme kävimme kokeilemassa vasta eilen. Tulevana lauantaina käymme heittämässä ensimmäisen tenttisuorituksemme kello neljä iltapäivällä. 

Ensi viikolla vietämme viimeistä Stables- sekä ravintolailtaa ystävien kesken. Tulen olemaan surullinen yhden huikean aikakauden päättymisestä, mutta samaan aikaan innoissani kaikesta tulevasta. Ja kiitollinen, totta kai. 

There's a lot of craic out there!

Heissan!

Täällä eleltiin jo viimeinen akateeminen kouluviikko, eli nyt seuraa viikon lukuloma sekä tenttiviikot. Meillä ei ole kuin pari varsinaista isompaa koetta tulossa, joilla molemmilla on viikon väli, joten paineita ei tarvinne ottaa. Viime viikolla oli vaihtareille järjestetty viimeinen ilta, jossa oli tarjolla irlantilaista musiikkia ja tanssia sekä syötävää sen jälkeen. Istuskelimme koko porukalla auringossa sen illan. Niin ja saatiin matkamuistoksi kivet I <3 UL- tekstillä sekä mahdollisuus voittaa lentoliput takaisin Irlantiin. Mie todellakin rakastan Irlantia ja tätä vaihtariperhekuplaa täällä. Mutta kaikkea aikansa, eikös?

Koulunkäynnissäkin oli jo rentoilun makua - kävimme ruokamikrobilsan ryhmän kanssa olutpanimovisiitillä ja kestävän kehityksen luokan kanssa vietimme päivän ekokylässä. Perjantaina olivat massiiiiiviset partyt Stablesissa (ja sitä ennakoineet pre-partyt). Jonot olivat pitkälle ulos asti, mutta meiningit olivat sen arvoisia. Järjestyksenvalvojat kävivät hakemassa pois pöydiltä tanssimasta, kröhöm köhh.

Eilen oli viimeinen OPC:n taivallusretki Burreniin, jota kävimme International Societyn reissulla jo pintaraapaisemassa. Mutta koska OPC, tällä kertaa lähdimme vaeltamaan noille silmänkantamattomiin jatkuville liuskekivikukkuloille kuuden tunnin ajaksi. Perinteisesti kohteena on ollut jonkinnäköinen vuori tai vähintäänkin päiväunitilaan uuvuttava maasto, mutta Burren sattuikin olemaan leppoisa poikkeus sääntöön, vaikka matkaa kertyikin! Maisemia pystyi rauhassa seurailemaan laittamatta kaikkea huomiokykyään siihen, mihin jalan voi seuraavaksi laittaa. Illalla jaksoi vielä villitä menemäänkin kämppisten kanssa, jeee! Eilinen oli viimeinen reissu noiden kivojen tyyppien kanssa. Siellä selvisi muun muassa, että ruotsalaiskamuni mukaan jokaisesta sanasta saa suomalaisen, kun siihen lisää loppuun '-lainen'. Koira on siis hundlainen. Suomen lyhyt oppimäärä.

Tänään jäljellä kolmisen viikkoa. Onneksi vielä ehtii viettää monia erasmus-perheillallisia, pieniä kivoja hetkiä ja aurinkoisia iltapäiviä takapihalla viltillä kölliessä. Ja käydä Belfastissa seikkailemassa!

Ps. irlantilaisten käyttämä ilmaisu 'craic' tarkoittaa jokseenkin samaa kuin hauskuus. Ja se on aina sosiaalista hauskuutta. 

This is Luimneach

Tajusin tässä tänään, että en ole juurikaan kirjoittanut mitään kaupungista, jossa aikaani eniten vietän, eli Limerickistä. Siihen on oikeastaan syynsä, sillä vaikka Limerick onkin Irlannin kolmanneksi suurin kaupunki, se ei kuitenkaan, kuten koon perusteella voisi olettaa, ole kauneudella pilattu. Se on myös ollut aikoinaan tunnettu 'Stab City'nä ja tuosta maineesta onkin ollut myöhemmin hankala päästä eroon.

Suhteellisen karun näköisestä kaupungista on siis kyse. Yliopiston kampusalue on kuitenkin ihan omaa luokkaansa urheiluareenoineen ja siltoineen. Ja onhan tässä lähellä söpöisä pikkukylä Adare. TripAdvisor sanoo myöskin jepulis näille. Löysin lisäksi eräillä kävelyretkillä keskustasta näin kivannäköisiä maisemia, joten eipä dissata Limerickiä liikoja! 

UL Sport Arenalta on aivan kampusalueen vieressä ja sieltä löytyy sisä- ja ulkojuoksurataa, kuntosali, nyrkkeilysäkkejä, ryhmäliikuntamahdollisuuksia ja 50 metrin uima-allas, jota hyödynnetään mm. kajakointi- ja surffitreeneissä. Arena on avoinna kaikille, mutta yliopiston opiskelijana tai työntekijänä saa alennuksia kaikista kertalipuista sekä kausikorteista. Itse otin tuonne lukukauden kortin salilla ja uimassa käyntiä varten. Ei tuota tietenkään välttämättä olisi tarvinnut, kun on kovin paljon muitakin aktiviteetteja pitkin viikkoa. Mutta ainakin nyt on pakko käydä, kerta ostin!

Itse yliopiston alueella tapahtuu viikottain jotakin. Joka tiistai sisäpihalla on Farmer's Market, josta voi käydä ostamassa paikallisten tuottajien herkkuja. On hyväntekeväisyystapahtumia ja -kampanjoita ja aivan liikaa kakkumyyjäisiä (noms) milloin minkäkin asian puolesta. 

Puppies & Chocolate mielenterveyden puolesta.

Oon ollut oikein tyytyväinen vaihtomaavalintaani. Irlanti kun on pienehkö maana, myös välimatkat eri paikkoihin ovat lyhyitä. Viikonlopun aikana ehtii jo matkustaa vaikka ja minne. Loppukuun Belfastin reissun jälkeen voin sanoa kolunneeni maan varsin kohtuullisesti. Yliopiston International Society on ollut koluamisessa oikein isona apuna, koska retkiä järjestetään useita ja ne ovat opiskelijabudjettiin sopivia. 

Kirjoittelin jossakin postauksessa, kuinka koulutehtävien hoitaminen oli vielä haastavaa ja aikavievää englanniksi. Alussa käytin ajattele suomeksi - kirjoita englanniksi -taktiikkaa, esseiden punaisen langan säilymiseksi. Kuukauden jälkeen oli hienoa huomata, että sen pystyi jättämään kokonaan pois ja siltikin voi todeta, että teksti on jokseenkin asianmukaista. Vähän saa taputella itseään olkapäälle. 

Viimeinen varsinainen viikko, jolla luentoja järjestetään, on seuraava. Sen jälkeen seuraa viikon lukuloma sekä kahden viikon tenttijakso. Miulla on onneksi edessä vain kaksi isompaa tenttiä, aiheista ruuan mikrobiologia ja saasteiden biologia. Nämä siis kyllä riittävät varsin hyvin! Loppujen lopuksi täältä lähtee matkaan 21 opintopistettä suunnitellun 30 sijaan alun lukujärjestyssählinkien takia, mikä on ollut hyvä, koska tekemistä on näissäkin riittänyt. Tein omaan amk:hon samaan aikaan yhtä kurssia, joten sieltäkin tulee vielä viisi noppaa.

Erityisen iloinen olen ollut yliopiston clubien ja yhteisöjen tarjoamista harrastusmahdollisuuksista. Minä ja kämppis hurahdimme krav magaan. Lisäksi täällä ollaan käyty Tea Appreciation Society:n matkassa etsimässä parhaita teemestoja, Surf Club:in mukana meressä surffaamassa ja Kayak Club:in kanssa altaassa lillumassa, Se tosin jäi yhteen kertaan, koska kuolemanpelkoni pienessä kajakissa otti niskaotteen. Anyways, monenlaista on saanut kokeilla! 

Kevät alkaa tulla tännekin. Kahvikupillinen takapihalla kuulostaa suunnitelmalta. 

The Mourne Mountains

Mennyt viikonloppu oli täällä oikein vaelluksentäyteinen. Lähdimme jo perjantai-iltana matkaan OPC:n (aka Outdoor pursuit -clubin) bussilla kohti Pohjois-Irlantia ja Mourne Mountains:ia. Bussissahan on tunnetusti tunnelmaa, eli reilun viiden tunnin köröttely hurahti suhteellisen nopeasti. Puolenyön aikaan perille päästyämme odotti tien päässä mökki. Joka oli mitä ilmeisimmin ollut aikoinaan jonkinnäköinen eläinsuoja. Sitä katseiden vaihdon määrää, kun tajusimme, missä tulemme viikonloppumme nukkumaan! Edelliset reissut kun on vietetty kuuleman mukaan hostelleissa. Tilanteen jokseenkin kruunasi huoneemme ovessa olleet, punaisella maalilla tehdyt raapimisjäljet sekä keittiön seinään piirrelty tukkimiehen kirjanpito, jonka alapuolella luki: H E L P.

Näyttää leppoisammalta päivänvalossa.

Ensimmäinen ilta (ja yö) kului kevyesti chillaillessa ja tähtiä tuijotellessa + tietenkin puolivalveisena sängyssä hytistessä. En ollut varma nukuinko ollenkaan koko yönä. Ainakin kuuntelin hyvän tovin yhdeksän huonekaverini liikuskelua ja rohinaa, haha. Joka tapauksessa olin onnellinen, kun aamu koitti.

Aamupalan jälkeen pakkasimme reppumme ja lähdimme bussilla vaelluksemme aloituspaikkaan, vuoren juurelle. Täällä kuulee toisinaan ihmisten kertovan, kuinka Pohjois-Irlanti on sitä oikeaa Irlantia, vaikka kyseinen saaren osa briteille kuuluukin. Pystyn täysin samaistumaan! En ole ehtinyt konkaroitumaan vaelluksen suhteen, mutta Mourne Mountains on ehdottomasti kärkipäässä paikoista, joissa olen tepastellut! Kaikki oli niin kovin puhdasta ja maalaismaista. Olimme onnekkaita säänkin suhteen. Tämä nyt saattaa kuulostaa hyvinkin epäuskottavalta, mutta kyllä - paloin auringossa! Paloin. Auringossa. Irlannissa. Albinoihoni ilmeisesti yllättyi kahdeksan tunnin vaelluksesta auringonpaisteessa, mutta voi hyvänen herttinen. (Noh, en nyt mitenkään ihan ravunpunaisena lähtenyt pois, mutta posket ja nenä hehkuivat sunnuntaina. Onneksi on aloe vera...)

Ensimmäinen, 750 metrin nousu, oli rankin, mutta näköala palkitseva. Ylämäessä sitä aina toisinaan punnitsee omaa mielenterveyttään, mutta huipulle päästyään vakuuttuukin taas omasta hyvinvoinnistaan. Kaikenkaikkiaan taivalsimme vajaan kahdeksan tuntia Pohjois-Irlannin korkeimmissa maisemissa. Illalla suihkun ja ruuan jälkeen nautimme vielä vaellusporukkamme yhteishengestä illanvieton merkeissä. Takkaa lämmitelttiin tuona iltana ahkerasti, ja sain lisätakinkin lainaan uudelta irlantilaiskamulta, joten yöllä nukutti hyvin hyvin hyvin.

Sunnuntaina kävimme vielä kävelyllä ja pikniköimässä Tollymore Forest Parkissa, jossa on kuvattu kohtauksia Game of Thronesiin. Tästä tosin en sarjaa seuraamattomana tiennyt mitään, ennen kuin lauma Game of Thrones -kierroksella olleita faneja käveli viitoissaan ja turkiskauluksissaan ohitse. Oikein kaunis, vanha metsä. Kaunis, keväinen Pohjois-Irlanti.

Keep calm and meet Ireland

St. Patrickin päivänä päättyi Valtterin lomailuviikot Irlannissa, ja nuo pari viikkoa olivat itseasiassa itsellenikin hyvin lomamaisia sillä kiertelimme paikasta toiseen jaksamisen mukaan. Pidin siis jo toista flunssaani alkukuusta. Ehkä säästyisin taudeilta tämän loppuajan? Jooko?

Aloitimme Irlannin menomeininkien tutkailun rugbypelillä Limerickin Thomond Parkissa - Munster Rugby versus Newport Gwent Dragons. Pelin vei ylivoimaisesti paikallinen Munster ja yleisöstä kyllä kuuli, että paikkakuntalaisia oli paikalla. Hyvän urheiluhengen nimessä piti vähän hihkaista kannustusta vierasjoukkueellekin, vaikka sitten tappavien katseidenkin uhalla. Parin päivän sisällä myös unkarilaisystäväni vuosien takaa, Tamas, saapui Limerickiin. Tamasin saapumisen jälkeen lähdimme aika lailla suoraan matkustamaan bussilla kohti Galwayta. Erittäin vierailemisen arvoinen kaupunki. Galwaylla on sielu. Naistenpäivän kunniaksi kävimme lounaalla The Kings Head -nimisessä ravintolassa, jonka jälkeen ilta jatkui pubikierroksen merkeissä. Livemusiikkia oli tarjolla useammassakin paikassa. Irlantilaisen musiikin ja Guinnessin äärellä tunsimme todellakin olevamme asian ytimessä.

The Rugby Crew + Irfan!

Allaolevat kuvat ovat seuraavan päivän kaupunkikierrokselta, jonka aikana kävimme seikkailemassa muun muassa Galwayn katedraalilla, yliopistolla sekä satamassa. Turistituokion jälkeen pyörähdimme katselemassa paikallisia shoppailumahdollisuuksia. Täytyy tähän väliin mainostaa, jos joku on lähdössä Galwayhin yön tai useamman pituiselle reissulle, voin lämpimästi suositella Kinlay Eyre Square -hostellia! Hinta-laatusuhteeltaan 5/5 ja hintoihin sisältyy aamupala. Henkilökunta oli todella rentoa ja ystävällistä, ja mikäli tahtoo tehdä kierroksia (esimerkiksi Aran Islandille), siellä kyllä opastetaan! Muutenkin antoivat kaikennäköisiä vinkkejä ympäristöstä ja mahdollisista vierailukohteista/ruokapaikoista/kaupoista/pubeista. Galwayssa itseasiassa pidettiin myös pari viikkoa takaperin Harry Potter -aiheinen fanitapahtuma, missä pääsi mm. lajitteluhatun alle selvittämään tupansa. Kämppis, joka paikalla pyörähti, kuului kuulemma Luihuiseen, jaiks!

Takaisin Limerickissä kävimme mm. The Milk Marketilla juustoja ja erilaisia teelajikkeita haistelemassa (greippiteetä tarttui mukaan!), kahvilla milloin missäkin, vinttikoirakisoissa, rantakävelyllä sekä poseeraamassa kivanvärisen seinän edessä:

Tottahan toki, Irlannissa kun olemme, kävimme myös Cliffs of Moherilla. Itselleni kerta oli toinen, mutta nämä toimivat kyllä uudemmankin kerran. Aaand as you can see, tällä kertaa siellä paistoi ystävämme arska!! Pääsimme paikalle Paddy Wagonin kiertoajelun kautta, joka pysähtyi myös Burrenissa minikallioilla sekä Doolinin pikkuisessa kylässä matkan varrella. Oli mahtavaa viettää kahdenkeskistä (sekä kaverikeskeistä) aikaa puolentoista kuukauden erossa olon jälkeen. Vielä toinen mokoma edessä. Kesällä sitten hippipuutarhaa rakentamaan parvekkeelle, lupaan!

Varsinainen oikea lomaviikko kohtasi kuitenkin loppunsa tänään ja arki alkoi ruuan mikrobiologian tutoriaalilla heti yhdeksältä aamusta. Ruuasta puheenollen: kokeilimme myös paistaa kokonaisen kanan uunissa! Eikä se kokeiluksi jäänyt - tuli ihan syötävää, mutta hieman mautonta. Paremmin ensi kerralla. Viimeinen kokonainen kuukausi starttaa parin päivän päästä ja tuntuu, että NYT on ne hetket käsillä kun alkaa vikat spurtit kohti toukokuuta. Pohjois-Irlanti on vielä näkemättä ja kokeet tekemättä, Varasimme jo lennot 17. päivälle toukokuuta kohti koti-Suomea. Luulen olevani tämän kuukauden jälkeen jo fyysisesti ja henkisestikin valmis siirtymään taas kotiin ja suomielämään. Kaikkea mukavaa pientä projektia tulossa eikä vähiten kaikkien kivojen ihmisten näkemistä!

Ps. pyysin Valtteria keksimään tälle postaukselle otsikon:

"Leijonakuningas Valtteri"
"Puppelihanimussukkani"
"Kuninkaani Valtteri"

Lol. :D

Happy Saint Patrick's Day!!!

Heippa! Täällä ollaan ihan tästä päivästä yliuupuneina vielä pientä tekstiä raapustamassa aiheesta: St. Patrickin päivä Dublinissa! Lähdimme tänä aamuna puoli kuudelta International Societyn järjestämillä busseilla kohti juhlahumuista Dublinia. Päivä oli aurinkoinen, mutta joskin viileähkö. Päällä sai siis olla villakangastakkia ja villapaitaa St.Paddyn päivää varten varattujen vihreä-valko-oranssien härpäkkeiden lisäksi. Varustautuminen päivään oli oikein kiitettävällä tasolla koko kaupungissa ja väriä tosiaan tunnustettiin iästä riippumatta. Itse tyydyin pieneen silinterihattuun sekä kasvomaaleihin. Ja lippuun!

Päivän pääohjelmaan sisältyi paraati, joka lähti kiertämään reittiään kahdentoista maissa. Meidän kohdalle se ehti tunnin kuluttua lähdöstä. Seassa oli karnevaalilavoja, tanssijoita ja soittajia. Reitti oli aidattu, mutta satunnaisista kohdista teitä pääsi ylittämään, mikäli paraati ei ollut vielä kohdalla. Ihmisiä virtasi joka puolella ja saimmekin odotella puolisen tuntia, että pääsimme muun muassa ruuan äärelle. Yleinen kuvaus voisi olla: festarit kaupungin kokoisella mittakaavalla, suhteellisen rauhallista päivällä, mutta iltaa kohden alkoi tunnelmakin kohota. Paikallisissa pubeissa oli tarjolla irlantilaista livemusiikkia ja muutakin ohjelmaa milloin missäkin.

Valtaosa International Societyn mukana lähteneistä palasi puoli kuuden busseilla takaisin Limerickiin, mutta osa jäi myös hieman pidemmäksi aikaa nauttimaan tunnelmasta. Päivää juhlitaan joka puolella Irlantia railakkaasti ja jopa täällä yliopiston puolellakin (4 km keskustasta) oli ihmisiä liikkeellä! Summa summarum: oiiiikein mukava kokemus, valtava väenpaljous ja uninen minä, lopputuloksena kaikesta hulinasta. Sekä plussana sekavaa ajatuksenjuoksua tekstin muodossa.

Menneistä viikoista pikaisesti sen verran, että aika on mennyt edelleenkin hurjan nopeasti, varsinkin tämä mennyt kuukausi. Parisen viikkoa huhtikuuhun!!! Tarvitsisin niin Doctor Whota ja Tardista. Esseetä esseen perään pukkaa koulun suhteen ja reissuilemassakin pitäisi ehtiä käymään, sillä se on nimittäin nyt aika lailla tj. puoliväli. Kaikenkarvaista matkustelua olenkin nyt mielikseni saanut harrastaa nämä menneet pari viikkoa, kun sain viimeinkin unkarilaiskamuni sekä Valtterin käymään. Kertoilen menneistä parista viikosta enemmän, kunhan ehdin taas seuraavan kerran kirjoittelemaan muutakin kuin kestävän kehityksen blogitekstejä tai englannin (ihan kauhian tylsään kirjaan perustuvan) esseen kirjoittamista.

Onnekseni, tuleva viikko on kuitenkin, mikäs muu, kuin Spring Break -viikko! Eli sehän tarkoittaa myöhäisiä aamuja ja iltoja, lisääntyvää skypettelyä ja matkailua. Sekä blogipostausta.